Päätöksenteko
EU:n uskottavuuden kannalta on tärkeää, että unioni pystyy päättämään eli viemään asioita eteenpäin. Päätöksenteon on notkeuduttava, sillä unionin lamaannus on kestänyt liian kauan.
Unionin yleiset poliittiset suuntaviivat määrittelee Eurooppa-neuvosto eli huippukokous. Lainsäädäntö perustuu komission, parlamentin ja ministerineuvoston päätöksiin. Komissio ehdottaa uusia säädöksiä, mutta parlamentti ja neuvosto antavat ne.
Säädöksistä päätetään nykyisten perussopimusten mukaan neljällä tavalla:
Yhteispäätösmenettely (suurin osa EU:n lainsäädännöstä): Parlamentti on päätöksenteossa samanarvoinen kuin neuvosto. Parlamentin ja neuvoston on molempien hyväksyttävä uudet säädökset.
Yhteistoimintamenettely: Parlamentti antaa lausunnon komission ehdottamista asetus- ja direktiiviluonnoksista. Komissio voi tehdä luonnoksiin muutoksia parlamentin lausuntojen perusteella.
Hyväksymismenettely: Parlamentin on annettava puoltava lausunto komission neuvottelemista kansainvälisistä sopimuksista, unionin laajentumisehdotuksista ja useista muista asioista.
Kuulemismenettely: Neuvoston on kuultava parlamenttia ja pyrittävä ottamaan sen näkemykset huomioon, mutta parlamentin kanta ei sido neuvostoa.
Yhteisön säädöksistä asetukset sitovat jäsenmaita sellaisinaan. Direktiivit antavat kansalliselle lainsäätäjälle toimintaohjeita. Päätökset sitovat niitä, joille ne on osoitettu. Suositukset ja lausunnot ovat tiedottavia.
« takaisin