Parlamentin syyskausi alkoi 8.9.2010
Komission puheenjohtaja Jose Barroso piti ensimmäisen “Unionin tila” -puheensa parlamentin edessä eilen tiistaina. Puheen nimi oli lainattu Yhdysvalloilta ja tarkoituksena oli vakuuttaa europarlamentaarikot ja kansalaiset EU:n toimivuudesta ja globaalista asemasta – ellei päätavoite sitten ollut vahvistaa Barroson omaa asemaa.
Barroso vakuutti, että EU jatkaa “johtajuuttaan” kansainvälisissä suhteissa ja erityisesti G20:ssä – joskin tukien Ranskan vuoden 2011 puheenjohtajuutta kyseisellä foorumilla. Tilanteen pitäisi olla juuri päinvastoin. EU tulisi olla G20:n puheenjohtaja, jota Ranska ja muut jäsenvaltiot tukisivat. Lisäksi EU:n pitäisi olla edustettuna YK:n turvallisuusneuvostossa ja mahdollisesti muissa merkittävissä kansainvälisissä järjestelyissä.
Syy EU:n ulkopolitiikan heikkouteen ei ole Barroson eikä korkea edustaja Catherine Ashtonin. Suurten jäsenvaltioiden pitäisi antaa unionin johdolle tilaa tehdä yhteistä ulkopolitiikkaa, jotta unionista kehittyisi todellinen kansainvälispoliittinen vaikuttaja. Valitettavasti suurten jäsenvaltioiden edustajat haluavat itse loistaa parrasvaloissa.
Barroson puheenvuoro ei ollut analyysiä unionin tilasta, vaan tavoiteohjelma kuluvalle syksylle ja ensi vuodelle. Barroson mukaan talouskriisi on lähes voitettu ja komissiosta on tulossa monta uutta esitystä, joilla unionia on tarkoitus entisestään vahvistaa.
Puheenvuorosta puuttui yksi olennainen asia, nimittäin analyysi EU:n nykytilasta.
Jotain unionin tilasta kertoo se, että EU:sta puuttuu lähes kokonaan – ehkä parlamenttia lukuun ottamatta – kriittinen arvokeskustelu. EU puuttuu mielellään ihmisoikeusrikkomuksiin muualla, mutta ei kykene pitämään huolta omista vähemmistöistään.
Vaikka unionin tila ei ole tänä vuonna aivan yhtä ruusuinen kuin Barroso antaa ymmärtää, on tilanteesta tie ylöspäin. Nyt ei ole toivottomuuden vaan työnteon aika.
Anneli Jäätteenmäki
P.S. Täysistunnossa pitämäni puheenvuoro Barroson puheeseen liittyen löytyy täältä.
