Pääkirjoitus Avain -lehdessä; Naisten astuttava rohkeasti kynnyksen yli 22.2.2010
Naisten nousu talouselämän huipulle on ollut hidasta. Oli elettävä aina vuoteen 2007, ennen kuin löytyi niin pätevä nainen, että hän kelpasi valtionyhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Tämä Nainen oli kotitalousopettaja Soili Suonoja.
Tie ei ole ollut helppo, kuten Soile toisaalla tässä lehdessä kertoo. Ensimmäinen vuosi Fazer Amican toimitusjohtajana oli kamala. Henkilökunnan mielestä hän ei osannut tehdä mitään oikein.
Tienraivaajana toimiminen on vaikeata. Ei ole esikuvia. Pitäisi toimia kuten mies, vaikka on nainen.
Miksi naisten osuus talouselämän tehtävissä on niin vähäistä? Soile on vastannut tähän Tulva -lehden haastattelussa 2008.
“Ongelma on siinä, että valta on edelleen miehillä ja edes fiksut miehet, joita voisi pitää edelläkävijöinä, eivät tule ajatelleeksi naisia johtotehtäviin. Vanhakantaiset miehet taas eivät näe naisia tuloksentekijöinä ollenkaan.”
“Ongelma on myös siinä, että ne vähäiset naiset, jotka toimivat korkeassa asemassa, eivät nimitä toisia naisia johtotehtäviin. Myös monen naisministerin on syytä katsoa peiliin.”
Vika ei siis ole yksin miesten. Naistenkin on syytä katsoa peiliin.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana naisten osuus talouselämän johtotehtävissä on kasvanut yhden prosentin verran. Olisiko kiintiöistä apua? Osa ajattelee, että tasa-arvo edistyy ilman kiintiöitä. Toiset taas kannattavat.
Laskisivatko kiintiöt naisjohtajien arvostusta? Politiikassa niin ei ainakaan ole käynyt.
Kyky, kokemus ja kiintiöt eivät sulje toisiaan pois.
Kiintiöt eivät vähennä osaavan naisen uskottavuutta politiikassa eivätkä talouselämässä.
Ensimmäisellä kerralla valitaan kiintiössä ja toisella kerralla pätevyyden perusteella. Kiintiöt ovat ovenavaus. Kynnyksen yli on astuttava itse.
