Uusisuomi.fi -blogi: Afganistan ja Haiti 19.1.2010
Tasavallan presidentti ja hallitus käsittelevät perjantaina lisäjoukkojen lähettämistä Afganistaniin. Pyyntöjä lisäjoukoista ovat esittäneet sekä Nato että Yhdysvallat. Tilanne Afganistanissa on jo pitkään muistuttanut sotatilaa.
Samaan aikaan YK:n pääsihteeri Ban Ki Moon esittää rajua lisäystä YK:n Haiti-joukkoihin. Pääsihteeri on suositellut YK:n turvaneuvostolle, että joukkojen määrää kasvatetaan 1 500 poliisilla ja 2 000 sotilaalla. Lisäys olisi voimassa ainakin puolen vuoden ajan.
Toivottavasti Suomen hallitus ja presidentti eivät keskustele pelkästään Afganistanista. Sekä Haitissa että Afganistanissa on katastrofaalinen tilanne. Nyt on aika toimia erityisesti Haitin pelastamiseksi.
Haitin maanjäristyksen uhrimäärä kasvaa koko ajan. Inhimillisen hädän ja kärsimyksen määrää ei voi mitata, mutta jonkinlaisen käsityksen katastrofin laajuudesta saa YK:n hätäapuvetoomuksesta. YK valmistautuu ensimmäisessä vaiheessa auttamaan kolmea miljoonaa ihmistä kuuden kuukauden ajan.
Euroopan unionilla on ollut vuosia kunnianhimoisena suunnitelmana kehittää taisteluosastoja, joilla on kyky nopeaan toimintaan. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu ehkäisemään kriisien syntymistä ja niiden laajenemista. Nopea toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että joukkojen tulisi olla paikan päällä 10 päivää sen jälkeen, kun päätös joukkojen käyttämisestä on tehty.
Haitissa vallitsee tällä hetkellä täysi sekasorto maan infrastruktuurin kärsittyä mittavia vahinkoja. Maa oli jo valmiiksi äärimmäisen köyhä ja hallinnon ote heikko. Paikalla olevilta toimittajilta ja avustustyöntekijöiltä on saatu raportteja laajamittaisesta ryöstelystä ja yleisestä levottomuudesta.
EU:lla olisi nyt erinomainen tilaisuus lähettää paikalle kriisinhallintajoukkoja, jotka voisivat yhteistyössä YK-operaation (MINUSTAH) kanssa palauttaa ja säilyttää järjestyksen, jotta pelastustoimet saadaan loppuun ja jälleenrakennus voi alkaa.
EU kaipaa itselleen näkyvämpää roolia maailmanpolitiikassa. Määräenemmistöpäätöksillä tai Lissabonin sopimuksilla sitä ei tule. Tarvitaan poliittista johtajuutta, näkemystä ja halua sekä kykyä. Ilman niitä ei maailman ongelmia ja kriisejä ratkaista. Valitettavasti tilaisuus näyttää jälleen kerran valuvan EU:n käsistä.
Jotta näin ei kävisi, Suomenkin on oltava nyt aktiivinen toimija.
