Kirjoitus Suomenmaassa: Mitä virkaa on komitealla? 9.1.2010
Perustuslakikomitean oli määrä luovuttaa työnsä tulokset oikeusministeri Tuija Braxille tänä aamuna. Työ ei ole edennyt toivottuun tahtiin. Komitea haki työlleen jatkoaikaa jo toistamiseen.
Komitean kokouksissa ei ole tähän asti keskusteltu uudistuksen ydinasioista. Asiantuntijoita on kuunneltu, kysymyksiä on esitetty, mutta johtopäätökset ovat tekemättä. Poliittinen keskustelu on käymättä tai sitä käydään muualla. Kun näin on, hyvä kysymys kuuluu, mitä virkaa on komitealla?
Julkisuudessa eniten keskustelua on herättänyt presidentin ja hallituksen vallanjako ulkopoliittisissa kysymyksissä.
Nykyisen perustuslain mukaan ”Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Vuoden 1919 hallitusmuodossa sanottiin, että ”Suomen suhteista ulkovaltoihin määrää tasavallan presidentti”. Ero on suuri. Vanhan hallitusmuodon soveltaminen vaihteli ajankohdasta toiseen.
Nykyinen perustuslaki korostaa parlamentaarisen vastuun tarvetta ulkopolitiikan hoidossa. Eduskunta voi ohjeistaa ja valvoa hallitusta, ei presidenttiä.
Perustuslaki tarvitsee huoltoa ja korjausta. Huollon tarkoituksena on vahvistaa parlamentaarisia piirteitä. Tämä tavoite voidaan saavuttaa hyvin pienelläkin sanallisella muutoksella. Kirjoitetaan perustuslain 93 pykälä niin, että Suomen ulkopolitiikkaa johtaa pääministeri yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa, kun nyt kirjaus on siis päinvastaisessa järjestyksessä. Tämä saattaa joidenkin mielestä kuulostaa näpertelyltä. Taustalla on kuitenkin iso periaate.
Jo perustuslakia säädettäessä todettiin, että se luo ulkopolitiikan hoitoon kaksoisjohdon, dualismin. Sen arveltiin aiheuttavan – tai ainakin voivan aiheuttaa – jännitteitä, joita puhtaasti parlamentaarisesti johdetuissa valtioissa ei ole. Jännitteitä ei uskottu voitavan estää pelkin perustuslain säädöksin. Jännitteet saattavat aiheutua henkilökysymyksistä, vaihtelevista poliittisista voimasuhteista ja kansainvälisen kehityksen muutoksista.
Nämä olivat viisaita toteamuksia.
EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on laajentunut. Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on tullut yksi EU-toiminnan nopeimmin kehittyvistä yhteistyöaloista. Tämä kaventaa sen ”muun ulkopolitiikan ” alaa, jossa presidentti on uuden perustuslain mukaan päätoimija.
Jaottelu muun ulko- ja turvallisuuspolitiikan välillä on hankalaa, lähes mahdotonta. Ilmasto- ja energiapolitiikka ovat tärkeä osa kansainvälistä politiikkaa, mutta samalla merkittäviä sisäpolitiikan aloja, joilla on budjetti-, työllisyys- ja aluepoliittiset vaikutukset.
Perustuslain muutosten on oltava harkittuja ja tarkkarajaisia. Presidentin valtaa ei pidä noin vain ylimalkaisesti vähentää. Siksi avoin keskustelu ja perustelut ovat välttämättömiä.
En pidä järkevänä presidentin roolin supistamista pelkäksi edustushahmoksi. Presidentille on töitä niin instituutiona kuin valtiollisena toimijana. Punnituille puheillekin on tarvetta. Odotan mielenkiinnolla presidentin uudenvuoden puhetta. Monet ulkopolitiikan linjaukset kaipaavat selkiyttämistä ja perusteluja.
Ulkopolitiikan johtajuus on otettava. Se ei tule vain pykälien mukana.
Eduskunnassa parhaillaan oleva lautaskiista, joka koskee Suomen edustusta EU:n huippukokouksissa, on asia erikseen. Tarve selkeyttämiselle oli yksinkertainen, koska Lissabonin sopimus astui voimaan joulukuun alussa. Pääministeri edustaa Suomea.
Eduskunnan tahto oli ollut selkeä heti alusta alkaen. Ihmeellisintä asiassa on se, että tästä asiasta edes kiistellään. Perustuslaki on tässä asiassa selkeä. Kaikki perustuslakiasiantuntijat ovat tästä asiasta yksimielisiä. Ei ole edes tarvetta muuttaa perustuslain kirjainta, riittää kun perustuslakia aletaan noudattaa.
