Kirjoitus Karjalan Maassa: Eheä Suomi 8.1.2010
Vuodenvaihteessa ihmismieli on herkkä tekemään hyviä päätöksiä. Toiset lupaavat kuntoilla enemmän, toiset syödä terveellisemmin. Useimmiten lupaukset unohtuvat.
Politiikassakin tehdään lupauksia, erityisesti vaalien alla. Niitäkään ei aina pidetä.
Joulun edellä ihmiset matkustavat tuntikausia päästäkseen mummolaan ja sukulaisten luo. Suomi on laaja maa. Matkustaessa sen huomaa erityisen hyvin.
Jokaiselle oma kotiseutu on rakas. Siksi me matkustamme tuntikausia joulunviettoon.
Suomalaista yhteiskuntaa on rakennettava inhimillisistä lähtökohdista, ei ainoastaan markkinoiden ehdoilla. Markkinoita tarvitaan, koska tarvitsemme kasvua. Työn hedelmät on kuitenkin jaettava sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, mikä edellyttää myös alueellista oikeudenmukaisuutta.
Poliittisen eliitin tavoitteena on tehdä Suomesta tietoyhteiskunta. Tavoitteen toteuttamiseen nähden on kuitenkin pohdittu vain vähän tietoyhteiskunnan kehittämisen mahdollisuuksia maakuntien näkökulmasta.
Miksi tietoyhteiskunnan pitäisi olla keskitetty yhteiskunta? Keskittäminen voi olla tehokasta lyhyen tähtäimen politiikkaa, mutta se ei ole kestävää saatikka inhimillistä pitkällä aikavälillä. Keskittämällä ammumme itseämme jalkaan ja teemme karhunpalveluksen tuleville ikäpolville.
Korkeakoulutusta tulee edelleen kehittää koko Suomessa. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat merkittäviä maakuntien ja paikkakuntien vetovoiman kannalta.
Tietoyhteiskunta luo edellytyksiä etätyön kehittämiselle. Tämä on huomattu suurten etäisyyksien maassa Yhdysvalloissa, jossa esimerkiksi liittovaltion virkamiehet voivat halutessaan ja olosuhteiden salliessa tehdä osan töistään etätyönä. Suomessa edellä mainitun kaltaiset järjestelyt ovat vielä harvinaisia.
Valtion virastoja voidaan myös hajasijoittaa, mitä onkin jossain määrin tehty. Maakunnista löytyy tarvittavaa osaamista tai ainakin osaamista voidaan poliittisen tahdon löytyessä kehittää. Tämän tosiasian myöntäminen tuntuu vain joskus olevan vaikeaa.
Kansainvälisissä rankingtilastoissa menestymistä tärkeämpää on saada tieto kaikkien ulottuville. Tietoa ei tule keskittää, vaan hajauttaa. Se on sivistys- ja hyvinvointivaltion tehtävä.
Sitä paitsi, joskus parhaimmat ideat syntyvät pienestä.
Alueiden kehittämisessä ainoastaan valtion harjoittama politiikka ei riitä. Tarvitaan myös maakunnallisia ja paikallisia toimenpiteitä sekä ruohonjuuritason toimintaa. Rakenteita tarvitaan tukemaan ihmisen kehitystarpeita, mutta todellinen muutos lähtee ihmisestä itsestään.
Siksi maakuntien kehittämisen veturina on myös yritystoiminta, uuden kasvun luominen. Korkeakoulutusta voitaisiin paremmin linkittää yrittäjyyskasvatukseen. Akateeminen yrittäjä on edelleen harvinaisuus. On kuitenkin rohkaisevaa, että käytännön taitajat, kuten esimerkiksi parturi-kampaajat, ovat usein yrittäjiä.
Maakuntien ja maaseudun mahdollisuudet ovat moninaiset. Elämä maakunnissa on monella tapaa rikasta. Ihmisiä on joka lähtöön, erilaisuutta suvaitaan. On tilaa olla ja elää. Samalla pienyhteisöt luovat turvallisuuden tunnetta.
Alueiden kehittämiseen kannattaa panostaa. Aluepolitiikka on tulevaisuuden politiikkaa, koska se on ihmisen kokoista.
Politiikalla on väliä. Lupauksilla ja teoilla on merkitystä.
