Naiset on unohdettu ilmastonmuutoskeskustelussa 26.3.2009
“Ilmastonmuutoksen aiheuttamista riskeistä on puhuttava suoremmin ja selvemmin, mikäli ilmasto lämpenee useilla asteilla”, vaati maailmankuulu taloustieteilijä Nicholas Stern Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 12. maaliskuuta.
Ilmastonmuutoksesta ja ilmaston lämpenemisestä puhuttaessa keskitytään yleensä sen maantieteellisiin ja ekologisiin vaikutuksiin. Samalla kuitenkin valitettavasti unohdetaan se, ketä se kaikkein eniten koskettaa: köyhimpiä ja haavoittuvampia yhteiskunnan ryhmiä, eli lapsia ja naisia, erityisesti kehitysmaissa.
Ilmastonmuutoksen sukupuolivaikutuksista on vielä rajoitetusti tutkimusta saatavilla. Luonnonkatastrofien sukupuolivaikutuksista tehtyä tutkimusta voidaan kuitenkin hyödyntää myös ilmastonmuutoksen sukupuolivaikutuksia tutkiessa, sillä useinhan luonnonkatastrofit (esim. taifuunit, tulvat, kuivuudet) liittyvät ilmastonmuutokseen tai ovat ilmastonmuutoksen lieveilmiöitä.
Luonnonkatastrofien kohdatessa miehet ja naiset kohtaavat erilaisia uhkia, muun muassa kulttuurisista ja sosiaalisista olosuhteista johtuen. Kaikissa kulttuureissa naisia ei opeteta uimaan tai kiipeämään puuhun. Kulttuurisidonnainen pukeutuminen tai raskaus saattaa myös vaikeuttaa nopeaa liikkumista, joka on edellytys selviytymiselle luonnonkatastrofeista. Lisäksi useissa kulttuureissa nainen on vastuussa perheensä - lasten ja vanhusten - kokoamisesta ja liikuttamisesta, ja se saattaa aiheutua myös hänen omaksi kohtalokseen.
Luonnonkatastrofien myötä aluetta kohtaa usein nopeasti pula ruuasta ja puhtaasta vedestä. Nämä jaetaan usein epätasaisesti jopa perheiden sisällä. Kun onnettomuus kohtaa, kärjistyvät naisia ja lapsia vahingoittavat tavat entisestään ja ne aiheuttavat myöhemmin haitallisia terveysvaikutuksia. Tutkimusten mukaan naisia kuoleekin luonnonkatastrofeissa huomattavasti enemmän kuin miehiä.
EU käy parhaillaan neuvotteluja muiden maiden kanssa joulukuun Kööpenhaminan ilmastokokousta varten. Kööpenhaminan kokouksessa on tarkoitus saada päätökseen neuvottelut vuonna 2012 umpeutuvan Kioton pöytäkirjan korvaavasta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta.
Kööpenhaminan kokousta valmistelevissa Balin (2007) ja Poznanin (2008) ilmastokonferensseissa naisnäkökulman ottaminen ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun jäi varsin vaatimattomaksi. Valitettavasti näissäkin konferensseissa naiset olivat aliedustettuina. Esimerkiksi Balin konferenssin osallistujista alle 30 prosenttia oli naisia.
Kööpenhaminassa kissa on nostettava viimeinkin pöydälle ja asialle on annettava sille kuuluva painoarvo. Ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevassa päätöksenteossa on otettava jatkossa naiset paremmin mukaan poliittiseen päätöksentekoprosessiin.
