Keskustablogi: Kohtalona Venäjä 8.3.2009
Järjestin viime perjantaina korkeatasoisen seminaarin, jonka aiheina olivat EU:n ja Venäjän suhteiden haasteet ja mahdollisuudet. Paljon uutta tietoa oli jaossa.
Tiivis yhteistyö EU:n ja Venäjän kanssa on järkevä tie. Ilman yhteistyötä ei maanosaamme ja maailmaa ravistelevia ongelmia pystytä ratkaisemaan. Venäjä, EU ja Yhdysvallat on tuomittu yhteistyöhön. Ja Suomen kohtalona, niin hyvässä kuin pahassa, on naapurimme Venäjä.
EU:n ja Venäjän välinen kauppa on kolminkertaistunut 2000-luvulla. Venäjän suurin kauppakumppani EU:ssa on Saksa, mutta kansantalouden kokoon nähden suurinta kauppaa Venäjän kanssa käyvät Liettua ja Suomi. Viime vuonna Venäjä ohitti Saksan Suomen suurimpana kauppakumppanina.
EU tuo noin neljänneksen energiatarpeestaan Venäjältä sekä maakaasun että raakaöljyn muodossa. Vastaavasti EU:n osuus Venäjän öljy- ja kaasuviennistä on noin 60 %. Suurin osa ulkomaisista investoinneista Venäjälle (suorat teolliset sijoitukset ja ns. salkkusijoitukset osakkeisiin ja rahastoihin) tulee EU-maista. Venäjän pankkien ja yritysten noin 500 miljardin dollarin ulkomaisista luotoista valtaosa tulee myös EU-maiden pankeilta.
Näiden tilastojen valossa keskinäisen riippuvuuden ja yhteistyön tarve on selvä. EU haluaa uuden laajan kumppanuus- ja vapaakauppasopimuksen Venäjän kanssa. Mutta mitä Venäjä haluaa?
Moskovasta tulevat signaalit vaihtelevat, joskus kylmenee, joskus lämpenee kuin lasten sokkoleikissä. Oxfordin yliopiston professori ja tunnettu kirjailija Timothy Garton Ash määritteli vastikään ongelman ytimen seuraavasti: Venäjä on liittynyt niiden maiden joukkoon, jotka ovat menettäneet imperiumin, mutta eivät ole löytäneet uutta rooliaan.
Talouskriisi on myös Venäjän suurin ongelma.
Suuri kysymysmerkki on Venäjän oman talousromahduksen vaikutus sen ulkosuhteisiin ja halukkuuteen olla aidosti mukana kehittämässä ratkaisuja suuriin maailmanlaajuisiin ongelmiin, kuten energiakysymykseen ja ruokaongelmaan.
Energiakuplan puhkeaminen paljasti Venäjän talouden rakenteellisen perusheikkouden: maan vientituloista energia muodostaa 60 % ja valtion tuloista 50 %. Venäjän osuus koko maailman bruttokansantuotteesta on 3 %, kun EU:n on yli 30 %.
Suomella – paitsi EU:n täysivaltaisena jäsenenä – myös Venäjän naapurina, on luonnollisesti täysi syy toimia aktiivisesti yhteistyön ja kumppanuuden puolesta.
Venäjä on suomalaisille yrityksille merkittävä kauppa- ja investointikumppani. Erityisesti Itä-Suomi on hyötynyt Pietarin ja sen lähialueen talouskasvusta.
Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen Venäjä-politiikkaan, joka on valitettavan usein enemmän sanoja kuin tekoja. Energiapolitiikassa esimerkiksi Italia ja Saksa ovat ilomielin hyväksyneet kahdenvälisiä sopimuksia, jotka tekevät pilkkaa EU:n yhteisestä energiarintamasta.
Yhteistyö kansainvälisissä suhteissa on parhaimmillaan sellaista, että kaikki osapuolet voittavat. Talouskriisi – pahin sitten 1930-luvun alun – edellyttää lisääntyvää yhteistyötä ongelmien ratkaisemiseksi – ei suinkaan protektionismia ja eristäytyneisyyttä.
Suomen tulee EU:ssa ajaa mahdollisimman monipuolista, keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa yhteistyötä Venäjän kanssa. Se on itsestään selvä lähtökohta. EU:n selän takana emme saa kuitenkaan laiminlyödä myöskään kahdenvälisiä suhteitamme Venäjään.
