Kolumni Suomenmaassa: Juustoskandaali haisee pahalta 18.7.2008
Ranskan entinen presidentti Charles de Gaulle tuskaili aikoinaan pilke silmäkulmassa, miten vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta, oli hallita maata, jossa tuotetaan satoja juustolajeja. Ja täytyy myöntää, että kyllä hienon ranskalaisen juustokaupan tuoksukin on tyrmäävä.
En tiedä, mitä Italian pääministeri Silvio Berlusconi on tokaissut sen jälkeen, kun hän kuuli parhaillaan erityisesti Italiaa koettelevasta juustoskandaalista. Joka tapauksessa ruokakulttuurillaan mielellään ylpeilevän Italian ruokamaine on kärsinyt pahan kolauksen.
Ehkä elintarvikevirasto meni aikoinaan ihan oikeaan paikkaan, kun Italia lobbasi sen puoliväkisin Parmaan. Viranomaisilla luulisi töitä riittävän.
Ruokahan on aina suosittu puheenaihe. Mutta nyt toisaalta ruoan hinnan roima kallistuminen maailmanlaajuisesti ja erilaiset ruokaskandaalit tuovat puheisiin aivan uusia ulottuvuuksia.
EU valvoo viljelijöitä tarkkaan, mutta pilaantuneen ruoan myyntiin se ei ole pystynyt puuttumaan. EU-maissa on paljastunut viime vuosina useita elintarvikkeisiin liittyviä skandaaleita.
Ruotsissa paljastui hiljattain, että jauhelihapakkausten myyntipäiväyksiä oli muutettu myymälöissä. Tänä keväänä useat maat kielsivät italialaisen puhvelinmaidosta valmistetun mozzarellan myynnin, koska juustosta löytyi dioksiinia.
Uusin juustoskandaali haisee todella pahalta. Jopa 40 italialaista, brittiläistä, saksalaista ja itävaltalaista yritystä on kuljettanut 11 000 tonnia pilaantunutta tai vanhentunutta juustomassaa kolmeen italialaiseen ja yhteen saksalaiseen juustolaan kahden vuoden ajan. Lehtitietojen mukaan juustomassan joukossa on ollut mm. muovisia juustokääreitä ja -etikettejä sekä hiiren jätöksiä.
EU:n elintarviketurvallisuuden valvonta haiskahtaa homehtuneelta juustolta. Tapaus pitää tietenkin tutkia perinpohjaisesti. Samalla on selvitettävä, löytyykö vastaavia tapauksia lisää.
Asiaa selvitellään nyt monella rintamalla. Itse esitin Euroopan parlamentissa alkuviikosta kirjallisen kysymyksen Euroopan komissiolle. Haluan tietää, miksi EU:n elintarvikevalvonta ei puuttunut asiaan ajoissa. Mitä komissio aikoo tehdä, jotta vastaavia tapauksia ei pääse enää tapahtumaan? Miksi pilaantunutta ruokaa myyneiden jäsenvaltioiden viranomaisilta ei ole pyydetty tarkkoja tietoja pilaantuneista eristä? Miksi kuluttajille ei ole ilmoitettu tarkkoja tietoja pilaantuneista juustoista?
Kysymyksiä on paljon. Myös EU:n tasolla olisi aloitettava todellinen arvokeskustelu kotimaisen, puhtaan lähiruoan merkityksestä.
Suomessa suomalaisen ruoan arvostus toivottavasti nousee. Lähiruoan tuottaja tunnetaan, ruoka on tuoretta ja lisäaineita tarvitaan vain vähän. Lisäksi lähiruoka kuormittaa ympäristöä merkittävästi vähemmän kuin tuontielintarvikkeet, sillä tuotteita ei tarvitse pakata kestämään monien päivien kuljetusmatkoja.
Tämä on hyvä pitää mielessä erityisesti nyt, kun ilmastonmuutoksen torjuminen ja maailmanlaajuinen ruokakriisi ovat kaikkien tietoisuudessa.
Anneli Jäätteenmäki
