Länsi unohti omat arvonsa Irakissa 10.11.2006
Irakin entinen diktaattori Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan hirttämällä 5. marraskuuta. Iraqi High Court langetti tuomion rangaistuksena Saddamin toimeenpanemasta shiiojen joukkomurhasta Dujailin kylässä vuonna 1982.
Myös kaksi muuta surmatyöhön osallistunutta, diktaattorin velipuoli ja Irakin entinen päätuomari, tuomittiin kuolemaan samaisessa oikeuden päätöksessä.
Iraqi High Court ei ole tavallinen irakilainen tuomioistuin vaan osin kansainvälinen erityistuomioistuin, joka on Yhdysvaltain ja Iso-Britannian johtaman koalition luomus. Saddam Husseinia vastaan käynnistettyä oikeusprosessia voisi siis oikeastaan verrata Milosevicin tapaukseen. Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa Milosevic ei olisi voinut saada kuolemantuomiota samoista rikoksista, joiden perusteella tuomio nyt langetettiin Irakissa.
Britanniassa kuolemantuomiota ei hyväksytä lainkaan, Yhdysvalloissakin kritiikki sitä kohtaan on suurta. Tästä huolimatta mahdollisuus äärimmäiseen rangaistukseen sallittiin Saddam Husseinin ja hänen hirmuhallintoonsa osallistuneiden kohdalla.
Vaikka Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa kuolemantuomio on mahdollinen, sielläkin hirttäminen on yleensä kielletty erityisen epäinhimillisenä keinona.
Yhdysvaltain vaalien lopputulos ja puolustusministerin vaihtaminen ovat merkkejä siitä, etteivät yhdysvaltalaiset enää halua jatkaa läsnäoloa Irakissa. Briteissä kansalaiset ovat vaatineet vetäytymistä jo pidempään. Irakin kaaokselle puolestaan ei näy loppua. Siksi nyt langetettu tuomio on varsin kiusallinen.
Tätäkö länsi siis halusi viedä Irakiin? Silmä silmästä, hammas hampaasta oli laki Hammurabin aikoina, nyt maailmalla puhutaan jo ihmisoikeuksista ja kostonkierteen yläpuolelle asettautumisesta. Miksi me emme puhu niistä myös Irakissa?
